#: locale=fi-FI
## Tour
### Description
### Title
tour.name = Virtuaalivierailu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon
## Skin
### Button
Button_B83E7E13_AACB_F8D3_41A4_E54666BB655D_mobile.label = Arkisto puhuu
Button_B9FF9460_AACA_496D_41D5_D69637791628_mobile.label = SKS:n vuosikymmenet
Button_BBF80C18_AADE_38DD_41D2_B31E737DC9E5_mobile.label = Info
### Multiline Text
HTMLText_160C32CA_059C_9248_4169_D8269E2B7320.html = Arkistossa on runsaasti sekä luonnon- että kotieläimiin liittyviä uskomuksia, enteitä ja tarinoita. Ne kertovat siitä, miten eläimiin on suhtauduttu eri tavoin eri aikoina.
Kaksi hääitkua.
Itkettäjä morsiamelle kihlottaessa.
Itkettäjä morsianta kylvetettäessä.
Esittäjä Olga Pavlova, s. 1870 Jyskyjärvi.
Äänittäjät Jouko Hautala ja Lauri Simonsuuri 1939.
SKSÄ L 70b
Runo Laulu Sant Henderikistä Ensimäisestä Tuurun Pispasta Joca On Syndynyt Englandisa Ja Sitten Guningahasta Ruotsisa Eriki Ridarista Wuona 1150, eli Piispa Henrikin surmavirsi on suomenkielinen runo ristiretkestä Suomeen.
Pyhän Henrikin legenda, katolisen kirkon ”virallinen” keskiaikainen pyhimyselämäkerta kirjoitettiin latinaksi 1200-luvun lopussa. Legendan mukaan Henrik koki marttyyrikuoleman, kun murhamies surmasi piispan.
Surmavirsi kertoo piispa Henrikin ja kuningas Erikin matkasta Suomeen käännyttämään kansaa kristinuskoon. Matkalla he pysähtyivät talonpoika-Lallin taloon, jossa he pyysivät ruokaa. Runon mukaan he maksoivat ruoasta, mutta Lallin vaimo väitti Lallille, että he eivät maksaneet. Lalli suuttui tästä ja tappoi piispan Köyliön järven jäällä. Hän painoi päähänsä piispan hiipan ja sormeensa piispan sormuksen. Kun hän kotona yritti riisua hiippaa, irtosivat hänen hiuksensa, ja kun hän koetti ottaa sormusta pois, hänen peukalonsa irtosi. Runossa kuvataan myös muita ihmeitä, joita piispa Henrik sai kuoltuaan aikaan.
SKS:n arkisto on saanut kansanperinnekokoelmansa vanhimman käsikirjoituksen vuonna 1852 ylioppilas Th. Reiniukselta, joka oli saanut sen Toholammilla mamselli A. C. Birlingiltä, joka taas oli saanut sen perintönä kirkkoherra Antti Törnudd vanhemmalta.
Lähteet:
Tuomas Heikkilä, Pyhän Henrikin legenda. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki, 2005.
Piispa Henrikin surmavirsi. [Näköispainos.] Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki, 1967.
SKVR VIII 990b (Reinius Th. III. Antti Törnuddin kokoelmista). Saatavissa myös elektronisessa muodossa: . URN:[NBN:fi-fe20051411.]
Virtuaalivierailu SKS:n arkistoon
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran virtuaalisessa arkistosalissa kansanperinne- ja muistitietokokoelmat heräävät eloon. Pääset muun muassa
• käymään kansanparantajan vastaanotolla
• seuraamaan loitsuesitystä
• kuulemaan satuja
• ratkaisemaan arvoituksia.
Voit suunnistaa itsenäisesti arkistosalin kortistoilla, etsiä sinua kiinnostavia aiheita ja oppia kokemuksellisesti. Tutustut osallistuen suomalaiseen kulttuuriperintöön ja löydät mielenkiintoisia keskusteluteemoja, joiden avulla voit jakaa kulttuuritietoutta myös muille.
Virtuaalivierailulla huomaat perinteen moninaisuuden ja sen, että perinteet eivät ole vain vanhaa ja valmista, vaan ne elävät ja uudistuvat koko ajan. Näin pääset pohtimaan omaa paikkaasi kulttuurien jatkumoissa sekä sitä, miten perinne näkyy tässä ajassa ja omassa arkielämässäsi. Kulttuuriperintömme on muotoutunut ja muotoutuu vuorovaikutuksessa, siksi virtuaalivierailu antaa sinulle myös mahdollisuuden tarkastella suomalaisuutta osana maailmankulttuuria.
Virtuaalivierailu SKS:n arkistoon sopii kaikille ja voit tutustua siihen monella tapaa. Voit hakea näkökulmia muun muassa kieleen ja kulttuuriin, historiaan sekä erilaisiin maailmankatsomuksiin. Virtuaalivierailua voit hyödyntää joustavasti myös osana eri oppiaineiden opetusta.
SKS:n työntekijät ovat toimineet virtuaalivierailun sisällön suunnittelussa asiantuntijoina, mutta ideat siitä, mitä aineistosta nostetaan esiin ja miten aineistoesittelyt toteutetaan, ovat Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijoiden valintoja. Virtuaalivierailun tekninen toteutus on kokonaisuudessaan Metropoliasta. On ollut ilo nähdä, miten arkistoaineistot ovat innostaneet luoviin kokeiluihin. Kiitämme lämpimästi sekä opiskelijoita että opettajia!
Virtuaalivierailu SKS:n arkistoon sisältää muutamia arkiston helmiä, jotka on poimittu yli kolme miljoonaa korttia sisältävistä kortistoista. Jos haluat tutustua johonkin aiheeseen syvällisemmin, löydät lisätietoa SKS:n verkkosivuilta. Toivottavasti näemme sinut myös paikan päällä SKS:n arkistossa, jossa voit jatkaa tutustumista aineistoihin asiantuntijoiden opastuksella.
Toivotamme sinulle elämyksellistä matkaa kulttuuriperintöaineistojemme parissa!
arkistotutkija Juha Nirkko ja arkistopedagogi Minna Sorri
Kulttuuriperintöaineistot ja uusi suomalaisuus -hanke (2020)
Seuraavissa uskomustarinoissa seikkailevat haltiat ja jättiläiset.
Uskomustarina sisältää yliluonnollisen elementin ja aiheet ovat usein kansainvälisiä.
Loitsu on suorasanainen tai runomittainen sanakaava, jonka esittämisen
kuvitellaan välittömästi saavan aikaan halutun tuloksen.
Kansanlääkintä on kansanparantajien hallitsema, kansanperinteeseen pohjautuva parantamisen alue.
Älä kokeile seuraavia parannuskeinoja kotona!
Seuraavat uskomustarinat liittyvät hautausmaihin, kirkkoihin ja vainajiin.
Uskomustarina sisältää yliluonnollisen elementin ja aiheet ovat usein kansainvälisiä.
Satu on pitkä, monitapahtumainen kertomus, jota on kerrottu ajanvietteeksi. Sadut ovat suureksi osaksi yhteisiä useille kansoille. Satuja ei koskaan kerrottu totena kuten tarinoita.
Projektikuvaus
Virtuaalivierailu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon on osa opetus- ja kulttuuriministeriön tukemaa SKS:n Kulttuuriperintäaineistot ja uusi suomalaisuus -hanketta, jossa tuotetaan vapaasti verkkoon kulttuuriperintöaineistoja. Tavoitteena on tarjota mahdollisuus tutustua vanhaan ja uudempaan perinneaineistoon, sen suomalaisuuteen ja kansainvälisyyteen ja sitä kautta lisätä ymmärrystä kulttuurin moninaisuudesta.
Virtuaalivierailun SKS:n arkistoon ovat ideoineet ja toteuttaneet Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijat.
Projektin tuotanto
Arto Tuohimaa, Noora Hakola
Ohjaavat opettajat:
Kai Ansio: Konseptointi ja sisältösuunnittelu
Lauri Huikuri: Mediatuotanto ja verkkosivutoteutus
Jaakko Ruuttunen: Mediatuotanto ja verkkosivutoteutus
Teija Voudinmäki: Konseptointi ja sisältösuunnittelu
Virtuaalikierros
360-kuvaus: Patrik Molander, Tuomas Rahikka, Arssi Jalonen
Suunnittelu ja koostaminen: Marina Nosko
360-kuvien editointi ympäristöjen suunnittelu: Ami Koiranen
SKS:n ideointi- ja sisältötiimi
Sirkka-Liisa Mettomäki
Juha Nirkko
Minna Sorri
SKS:n arkiston henkilökunta ja muut kollegat SKS:ssa ovat monin tavoin antaneet asiantuntemustaan hankkeelle.
Sisällöt
ARKISTO PUHUU
Käsikirjoitus: Juha Nirkko, Noora Hakola
Esiintyjä: Juha Nirkko
Ohjaus ja tuotanto: Noora Hakola
Kuvaus: Julius Hirvi, Tuomas Rahikka
Valaisu ja jälkityöt: Tuomas Rahikka
Äänisuunnittelu: Julius Halme
Kuvausassistentti: Arssi Jalonen
ARVOITUKSET
Toteutus: Camil Lankinen
Äänitys ja äänisuunnittelu: Aurora Solala
Lukija: Antti LJ Pääkkönen
ELÄINPERINNE
Kurrekohtaus
Alkuperäisidea, konsepti ja käsikirjoitus: Leena Nuorteva
Animaatio: Iida Laaksonen, Pinja Halonen
Äänitys ja äänen jälkityöt: Kati Rolamo, Aurora Solala
Ääninäyttelijät: Henrik Rossi, Aurora Solala
ITKUVIRRET
Kaksi hääitkua
Koostaminen: Marina Nosko
KANSANPARANTAJA
Alkuperäisidea: Sami Vähäkoski
Näyttelijä: Severi Haapala
Ohjaus: Kai Ansio
Kuvaus: Nestori Majoinen
Kuvausassistentti: Sakari Sankkinen
Äänitys ja äänen jälkityöt: Aurora Solala, Kati Rolamo
Koodaus: Katri Vasama
Jälkikäsittely: Melina Pitkänen
LASTENPELOTUKSET
Alkuperäisidea ja konsepti: Alexandra Kaisto
Kuvitus, koostaminen ja ohjelmointi: Melissa Brandt
Ääninäyttelijä: Antti LJ Pääkkönen
Äänitys ja äänen jälkityöt: Aurora Solala, Kati Rolamo
LOITSUT
Alkuperäisidea ja konsepti: Julius Halme
Kuvaus ja kuvan jälkityöt: Tuomas Rahikka, Kai Ansio
Loitsijat: Heikki Laitinen, Anna-Kaisa Liedes, Juha Valkeapää
Äänitys ja äänisuunnittelu: Kati Rolamo, Aurora Solala
MUINAISSUOMALAISTEN MAAILMANKUVA
Alkuperäisidea: Noora Hakola
Kuvitus ja sisältö: Mira Nybom
Äänisuunnittelu: Aurora Solala
NYKYTARINAT
Rikkinäinen puhelin
Alkuperäisidea ja konsepti: Leena Nuorteva
Käsikirjoitus ja animaatio: Jade Lönnqvist, Annastina Hämäläinen
PIISPA HENRIKIN SURMAVIRSI
Koostaminen: Marina Nosko
Juontokappale: Sirkka-Liisa Mettomäki, Juha Nirkko
SADUT
Kolme kuninkaan poikaa
Kuvitus ja animaatio: Loviisa Raussi
Lukija: Heikki Laitinen
Äänisuunnittelu: Aurora Solala
Musiikki: David Fesliyan (Childhood Nostalgia)
Kun yheksän miestä miekkoihis hyppää
Adaptaatio, kuvitus ja animaatio: Jesse Kallunki
Lukija: Alexandra Kaisto
Äänisuunnittelu: Jesse Kallunki
Musiikki: Lisa Bloom Cohen, Ann Moore (Magical Castle)
SKS:N VUOSIKYMMENET
Alkuperäisidea ja konsepti: Kinja Pakarinen, Linda Lietsala
Käsikirjoitus: Sirkka-Liisa Mettomäki, Juha Nirkko, Minna Sorri
Kuvien lähdetiedot kuvien yhteydessä.
Toteutus: Reetta Kotilainen
USKOMUSTARINAT
Haltioita ja jättiläisiä
Kummitustarinoita
Lukija: Antti LJ Pääkkönen
Äänitys ja äänisuunnittelu: Kati Rolamo, Aurora Solala
Kuvitus ja animaatio: Katariina Haanpuu (Aarnituli, Lapset ja käärme), Viivi Mentula (Haltijapolku, Vaihdokas, Jättiläinen ja merimiehet), Melisa Akin (Haltija kirkossa, Taru kuolleesta, Korkeassa ahossa, Uusi hautausmaa, Kummitus hautausmaalla)
Lähteet
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkisto, perinteen ja nykykulttuurin kokoelma (SKS KRA).
Kokoelman lyhenteen taustalla ”SKS:n kansanrunousarkisto”, nimitys vuoteen 2016 saakka.
Perinnelajiselitysten lähde: Perinteentutkimuksen terminologia, Helsingin yliopisto 1998–2001.
Arkkiveisu Titanicista
Arkkiveisu (engl. broadside ballad) on runomittainen arkkikirjallisuuden tuote. Arkkikirjallisuus (engl. broadsheets) oli 1900-luvun alkuun saakka suosittu kirjallisuuden laji, jonka tuotteet olivat yhden painoarkin suuruisia ja nitomattomia.
Arkiston kansanlaulukortiston laajuus on noin 130 000 korttia, ja siihen sisältyy muutamia tuhansia balladeja ja arkkiveisuja.
Arkistoviite:
Titanicin haaksirikko. SKSÄ 207.1967. Äänittäjä Leena Koivu Turussa 1967. Esittäjä Alina Vaittinen, s. 1900 Viipurissa.
Kirjallisuutta:
Balladeja ja arkkiveisuja. Suomalaisia kertomalauluja. Toim. Anneli Asplund. SKS 1994.
Arvoitukset
Arvoitus (engl. riddle) on sanailmaus, joka sisältää näennäisen ristiriidan. Arvoitus koostuu piilokuvasta ja vastauksesta. Piilokuva sisältää sekä harhaanjohtavia että perille vieviä aineksia. Arvoituksille sukua ovat kompakysymykset ja kysymysvitsit. SKS:n arkiston arvoituskortisto käsittää noin 120 000 arvoitusta.
Arkistoviitteet:
Päivänpaiste. SKS KRA. Nokia. Railonsala, Artturi 2552. 1938 – kertoja Pentti Nieminen.
Lakki. SKS KRA. Ypäjä. Peltomäki, Vilho KT 54:135. 1938.
Tulikipunat. SKS KRA. Koivisto. Vaara, V. B. 137. 1912 – kertoja Aino Koli.
Tuulimylly. SKS KRA. Laihia tai Jurva. Tarkkanen, M. 70. 1884.
Taivaallinen kuu. SKS KRA. Virtasalmi. Ikonen, Viljam AK 5:121. 1967.
Syntymä, naiminen, kuolema. SKS KRA. Kangasala. Seppälä, Helmi KT 373:528. 1966.
Kolinan huippu. SKS KRA. Tornio. Niskala, Olavi KT 370:27. 1966.
Lintu. SKS KRA. Tyrvää. Seppälä, A.F. VK 90:20. 1891.
Sormus. SKS KRA. Rymättylä. Manninen, Ilmari 1122. 1922 – kertoja Anna Collin.
Usva. SKS KRA. Ylimäki, Seidi AK 20:144. 1967.
Kirjallisuutta:
Arvoitukset – Finnish Riddles. Toim. Leea Virtanen, Annikki Kaivola-Bregenhøj, Aarre Nyman. SKS 1977.
Vanhoja arvoituksia. Toim. Annikki Kaivola-Bregenhøj. SKS 1983.
Eläinperinne
Kurrekohtaus. Käsikirjoituksessa on hyödynnetty SKS:n arkiston eläinperinteen kortiston oravatietoja. Eläinlajeittain luokiteltu kortisto käsittää noin 15 000 korttia.
Kirjallisuutta:
Myyttiset eläimet. Tarua ja totta eläinten mahdista. Liisa Kaski, kuvitus Teemu Junkkaala ja Leino Junkkaala. SKS 2019.
Itkuvirret: kaksi hääitkua
Itkuvirsi (engl. lament) on murhetta ja muita voimakkaita tunteita ja mielialoja ilmaiseva, perinnäisiä kaavoja ja kielikuvia käyttäen improvisoitu kansanruno. Itkuvirsien esittäjinä ovat miltei aina naiset, usein tilaisuuksiin palkatut ammatti-itkijät.
Arkiston ensimmäiset itkuäänitteet on tehty fonogrammilla jo 1906. Käsikirjoituksista kopioituja itkuvirsiä on kortistossa runsaat 2 200.
Arkistoviite:
Kaksi hääitkua. SKSÄ L70b. Äänittäjät Jouko Hautala ja Lauri Simonsuuri Helsingissä 1939. Esittäjä Olga Pavlova, s. 1870 Jyskyjärvellä. Litteraatio Aleksandra Stepanova.
Julkaisu:
Itkuja Karjalasta, Inkeristä, Suomesta. Laments from Karelia, Ingria, Finland. CD. Toim. Anneli Asplund. SKS 2000.
Kansanparantaja
Kansanlääkintä (engl. folk medicine) on kansanparantajien hallitsema, kansanperinteeseen pohjautuva parantamisen alue. Kansanparantajien toiminta sijoittuu kotiparannuksen ja lääketieteen välimaastoon. Arkiston kansanlääkintäkortistossa on runsaat 100 000 kopiokorttia parannuskeinoista ja parantajista.
Arkistoviitteet:
Unissakävely, oma virtsa. SKS KRA. Ylikiiminki. Valve, A. 689. 1910 – kertoja Juho Antinpoika Mäkelä
Unissakävely, peuran aivot. SKS KRA. Vienan Karjala. Meriläinen, Heikki 1222. 1889.
Kuume, kavion vuolakkeet. SKS KRA. Mikkeli, Ihatjärvi. Seppänen, Olga KT 82:140. 1936.
Kuume, vettä ojasta. SKS KRA. Uusikirkko. Paulaharju, Samuli 1222. 1903.
Käärmeenpurema, sammakonnahka. SKS KRA. Laihia. Brandt, Herman 1330. 1892 – kertojat Amalia Brandt, Sameli Sillanpää.
Hiusten lähtö, sade. SKS KRA. Aunus, Soutjärvi. Sääski, Sylvi 3564. 1943 – kertoja Anastasia Kirilin.
Hiusten lähtö, sipuli. SKS KRA. Sortavala. Moilanen, Matti 4103. 1937 – kertoja Anni Saikkonen.
Huimaus, omena. SKS KRA. Huittinen. Lindqvist, A. 448. 1891 – kertoja Joseffa Silanteri.
Huimaus, vaatteet. SKS KRA. Nilsiä. Krohn, Kaarle 13757. 1885 – kertoja Heikki Torvinen.
Ruoansulatus, ruokamato. SKS KRA. Taivalkoski. Paulaharju, Samuli 19470. 1932 – kertoja Leena Lasanen.
Ruoansulatus, pureskelu. SKS KRA. Paavola. Paulaharju, Samuli 19499. 1932 – kertoja Kaisa Takalo.
Mielen vaivat, kylvetys. SKS KRA. Ullava. Tuomaala, Väinö KT 179:110. 1938 – kertoja Oskari Norppa.
Mielen vaivat, virtsa. SKS KRA. Pihtipudas. Keskisuomalainen Osakunta 346. 1938 – kertoja Kalle Häkkinen.
Syöpä, hautausmaan multa. SKS KRA. Pori. Porin tyttölyseo 2934. 1936 – kertoja Simo Konttinen.
Syöpä, ihosyöpä, kiuas. SKS KRA. Haapavesi. Ritola, Jaakko VK 81:10. 1909 – kertoja Antti Hintta.
Kirjallisuutta:
Kansanomainen lääkintätietous. Toim. Matti Hako, kuvitus Erkki Tuomi. SKS 1980.
Lastenpelotukset
Lastenpelotus (engl. fict) on opetus-, varoitus- tai huvitustarkoituksessa tekaistu uskomus, joka tarjotaan totena, useimmiten lapsille. Pelotellaan oudon nimisellä olennolla tai yliluonnollisella rangaistuksella. Lastenpelotuskortisto sisältää noin 5000 korttia.
Arkistoviitteet:
Hämähäkin tappo, verkko silmille. SKS KRA. Nurmes. Kortelainen, Helmi 275. 1937.
Kahvinjuonti, hiukset mustuvat. SKS KRA. Sortavala. Moilanen, Matti 5497. 1938.
Nauraminen, kissat syövät. SKS KRA. Hiitola. Mannonen, Ulla 3361. 1937 – kertoja A. Kuronen.
Niistäminen, nauriit nenään. SKS KRA. Jämsä. Nieminen, Kalle 4057. 1938.
Närppä söi, työ pilalle. SKS KRA. Kokemäki. Rajala, Ahti 982. 1939.
Pimeä, mörköukko. SKS KRA. Kuopio. 1936. Kukkonen, Abel 103. 1936
Sylkeminen, suu umpeen. SKS KRA. Savonranta. Käyhkö, Veli 296. 1937 – kertoja Ilma Käyhkö.
Toisen pelottelu, itse kummitukseksi. SKS KRA. Laihia. Koskinen, Ruusa 59. 1937.
Ulos meno, pakkasen äijä. SKS KRA. Köyliö. Simula, Väinö 132. 1937.
Viheltäminen, paholainen. SKS KRA. Muhos. Similä, Lyyli 80. 1937.
Loitsut
Loitsu (engl. incantation) on suorasanainen tai runomittainen sanakaava, jonka esittämisen, loitsimisen, kuvitellaan välittömästi saavan aikaan tai estävän jotakin tai pakottavan jonkin yliluonnollisen olennon toimimaan halutulla tavalla. Suomen Kansan Vanhat Runot -tietokannasta (skvr.fi) löytyy yli 30 000 kalevalamittaista loitsua. SKVR:ssa julkaisemattomien kortistossa on lisäksi tuhansia.
Arkistoviitteet:
Lemmen nostaminen. SKS KRA. Kitee tai Ilomantsi. Lönnrot, Elias. Lönnrotiana 1:407. 1828.
Pistos / Piikkiäisen loihtu. SKS KRA. Valtimo, Sivakka. Oulasmaa, Siiri 335. 1936.
Nikka / Nikottamisen laulu. SKS KRA. Punkalaidun. Järvinen, Nestor 31. 1853.
Rauvan haavan tukinta. SKS KRA. Pohjois-Pohjanmaa. Meriläinen, Heikki I:45. 1880.
Verenpysäytys / Weren pirätys sanat. SKS KRA. Töysä, Hakojärvi. Tuomaala, Väinö 1564. 1947. Juho Kuurilan muistiinpanoista.
Kirjallisuutta:
Loitsujen kirja. Toim. Marjut Hjelt. SKS 2018.
Muinaissuomalaisten maailmankuva
Esitys on koottu eri lähteistä.
Kirjallisuutta:
Itämerensuomalaisten mytologia. Anna-Leena Siikala. SKS 2012.
Nykytarinat (Rikkinäinen puhelin)
Nykytarina (engl. urban legend) on oman aikamme uskomustarina, kertomus mahdollisen rajamailla liikkuvasta tapauksesta, joka sijoittuu tavallisesti urbaaniin ympäristöön. Tapahtumat kerrotaan yleensä jollekin tutun tutulle tapahtuneina.
Rikkinäinen puhelin. Lapsi syöttötuolissa. Käsikirjoituksessa hyödynnetty SKS:n arkiston nykytarinoita sidoksesta KT 600, 1996–2003.
Kirjallisuutta:
Apua! Maksa ryömii. Nykyajan tarinoita ja huhuja. Leea Virtanen. Tammi 1996.
Piispa Henrikin surmavirsi
Kalevalainen kansanrunous (engl. Kalevala metric folk poetry) eli muinaisrunous on kalevalamitalla sepitettyä kansanrunoutta. Se voidaan jakaa eeppiseen eli kertomarunouteen, lyyriseen eli tunnelmarunouteen ja riittirunouteen.
Arkistoviite:
Pispa Henrikin Runo. SKS KRA. Pohjanmaa. Reinius, Theodor III: b)1. 1853. Antti Törnuddin kokoelmista.
Kirjallisuutta:
Pyhän Henrikin legenda. Tuomas Heikkilä. SKS 2005.
Piispa Henrikin surmavirsi. Näköispainos. SKS 1967.
Suomen Kansan Vanhat Runot I–XV. SKS 1908–1948, 1997.
SKVR VIII. Varsinais-Suomen runot. Toim. Y.H. Toivonen. SKS 1932.
SKVR VIII 990b (Reinius Th. III. Antti Törnuddin kokoelmista). Saatavissa myös elektronisessa muodossa: . URN:[NBN:fi-fe20051411.]
Sadut
Satu (engl. folk tale) on pitkä, monitapahtumainen fantasiakertomus, jota on kerrottu ajanvietteeksi. Sadut ovat suureksi osaksi yhteisiä useille kansoille. Ne oli alun perin tarkoitettu ennen kaikkea aikuiskuulijoille. Satuja ei koskaan kerrottu totena kuten tarinoita. Arkiston satukortisto perustuu kansainväliseen Aarneen-Thompsonin (AT) tyyppiluetteloon ja sisältää noin 25 000 korttia.
Arkistoviitteet:
Kolmesta kuninkaan pojasta. SKS KRA. Kangasala. Klemola, J.A. a)76. 1890. Satutyyppi AT 302 (Kätketty sydän).
Kun yheksän miestä miekkoihis hyppää. SKS KRA. Suomussalmi. Saavinen, Nikolai KJ 45:17699. 1957 – kertoja Tarja Salmi, o.s. Saavinen. Satutyyppi AT 709 (Lumikki).
Kirjallisuutta:
Suomalaiset kansansadut 1–6. Toim. Pirkko-Liisa Rausmaa. SKS 1972–2000.
SKS:n vuosikymmenet
Kuvalähteet? Tähän tarvitaan vielä kuvapankkien tiedot!
Kirjallisuutta:
Ladun hiihdin. Kuvakertomus 125-vuotistaipaleelta. Toim. Matti Kuusi. SKS 1956.
15 vuosikymmentä. Kirjallisia dokumentteja erään seuran historiasta. Toimittaneet Maija Hirvonen, Anna Makkonen, Anna Nybondas. SKS 1981.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1831–1892. Irma Sulkunen. SKS 2004.
Sanojen talossa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1890-luvulta talvisotaan. Kai Häggman. SKS 2012.
Pieni kansa, pitkä muisti. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura talvisodasta 2000-luvulle. Kai Häggman. SKS 2015.
Uskomustarinat: kummitustarinoita; haltioita ja jättiläisiä
Uskomustarina (engl. belief legend) on totena kerrottu tapahtumakulku, joka sisältää yliluonnollisen elementin. Tarinamotiivit ovat usein kansainvälisiä, mutta ne sijoitetaan tuttuun ympäristöön. Jos kyseessä on kertojan oma yliluonnollinen kokemus, kertomusta kutsutaan memoraatiksi. Arkistossa on noin 100 000 uskomustarinaa ja memoraattia tyyppiluokiteltuina.
Arkistoviitteet:
Uusi hautausmaa. SKS KRA. Rautu. Valkonen, Elvi KRK 139:27. 1935–36 – kertoja Maria Paakkinen.
Haltija kirkossa. SKS KRA. Sääminki, Kallislahti. Hautala, Jouko 254. 1938.
Korkeassa-ahossa. SKS KRA. Perho. Paulaharju, Samuli b)14176. 1930 – kertoja Maija Sivula.
Taru kuolleesta. SKS KRA. Suonenjoki. Jalkanen, Yrjö KRK 98:15. 1935–36.
Kummitus hautausmaalla. SKS KRA. Toijala. Mäenpää, Emma KRK 62:150. 1935–36.
Aarnituli. SKS KRA. Laihia. Kärki, Frans 3507. 1947 – kertoja Otto Tuoremäki.
Lapset ja käärme. SKS KRA. Luumäki. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja XV 1896, s. 108.
Vaihdokas. SKS KRA. Utsjoki. Paulaharju, Samuli b)11383. 1925 – kertoja Birit Helander.
Haltiapolku. SKS KRA. Sortavala. Moilanen, Matti 1308. 1936 – kertoja Anni Pulli.
Jättiläinen ja merimiehet. SKS KRA. Somero, Rautela. Laato, Eeva TK 53:110.1961 – kertoja Matti Syrjälä.
Kirjallisuutta:
Suomalaiset uskomustarinat: tyypit ja motiivit. Tarkistettu ja laajennettu laitos Lauri Simonsuuren teoksesta Typen- und Motivverzeichnis der finnischen mythischen Sagen (FF Communications No 182, Hki 1961). Marjatta Jauhianen. SKS 1999.
Myytillisiä tarinoita. Toim. Lauri Simonsuuri. SKS 1947.
Virtuaalivierailu SKS:n arkistoon
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran virtuaalisessa arkistosalissa kansanperinne- ja muistitietokokoelmat heräävät eloon. Pääset muun muassa
• käymään kansanparantajan vastaanotolla
• seuraamaan loitsuesitystä
• kuulemaan satuja
• ratkaisemaan arvoituksia.
Voit suunnistaa itsenäisesti arkistosalin kortistoilla, etsiä sinua kiinnostavia aiheita ja oppia kokemuksellisesti. Tutustut osallistuen suomalaiseen kulttuuriperintöön ja löydät mielenkiintoisia keskusteluteemoja, joiden avulla voit jakaa kulttuuritietoutta myös muille.
Virtuaalivierailulla huomaat perinteen moninaisuuden ja sen, että perinteet eivät ole vain vanhaa ja valmista, vaan ne elävät ja uudistuvat koko ajan. Näin pääset pohtimaan omaa paikkaasi kulttuurien jatkumoissa sekä sitä, miten perinne näkyy tässä ajassa ja omassa arkielämässäsi. Kulttuuriperintömme on muotoutunut ja muotoutuu vuorovaikutuksessa, siksi virtuaalivierailu antaa sinulle myös mahdollisuuden tarkastella suomalaisuutta osana maailmankulttuuria.
Virtuaalivierailu SKS:n arkistoon sopii kaikille ja voit tutustua siihen monella tapaa. Voit hakea näkökulmia muun muassa kieleen ja kulttuuriin, historiaan sekä erilaisiin maailmankatsomuksiin. Virtuaalivierailua voit hyödyntää joustavasti myös osana eri oppiaineiden opetusta.
SKS:n työntekijät ovat toimineet virtuaalivierailun sisällön suunnittelussa asiantuntijoina, mutta ideat siitä, mitä aineistosta nostetaan esiin ja miten aineistoesittelyt toteutetaan, ovat Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijoiden valintoja. Virtuaalivierailun tekninen toteutus on kokonaisuudessaan Metropoliasta. On ollut ilo nähdä, miten arkistoaineistot ovat innostaneet luoviin kokeiluihin. Kiitämme lämpimästi sekä opiskelijoita että opettajia!
Virtuaalivierailu SKS:n arkistoon sisältää muutamia arkiston helmiä, jotka on poimittu yli kolme miljoonaa korttia sisältävistä kortistoista. Jos haluat tutustua johonkin aiheeseen syvällisemmin, löydät lisätietoa SKS:n verkkosivuilta. Toivottavasti näemme sinut myös paikan päällä SKS:n arkistossa, jossa voit jatkaa tutustumista aineistoihin asiantuntijoiden opastuksella.
Toivotamme sinulle elämyksellistä matkaa kulttuuriperintöaineistojemme parissa!
arkistotutkija Juha Nirkko ja arkistopedagogi Minna Sorri
Kulttuuriperintöaineistot ja uusi suomalaisuus -hanke (2020)
Jalanjälkiä seuraamalla pääset tekemään kierroksen arkistosalissa.
Voit katsella ympärillesi liikuttamalla hiirtä niin, että hiiren vasemmanpuoleinen painike on alhaalla.
Lastenpelotukset
Lapsia on kautta aikojen peloteltu jos minkälaisilla tarinoilla käytöstapojen opettamiseksi. Tähän peliin on piilotettu muutamia arkistosta löytyviä lastenpelotuksia. Sinun tehtäväsi on löytää ne.
Haltioita ja jättiläisiä
Seuraavissa uskomustarinoissa seikkailevat haltiat ja jättiläiset. Uskomustarina sisältää yliluonnollisen elementin ja aiheet ovat usein kansainvälisiä.
Kansanparantaja
Kansanlääkintä on kansanparantajien hallitsema, kansanperinteeseen pohjautuva parantamisen alue. Älä kokeile seuraavia parannuskeinoja kotona!
Jalanjälkiä seuraamalla pääset tekemään kierroksen arkistosalissa.
Voit katsella ympärillesi liikuttamalla hiirtä niin, että hiiren vasemmanpuoleinen painike on alhaalla.
Rikkinäinen puhelin
Nykytarina eli urbaani legenda on oman aikamme uskomustarina, kertomus mahdollisen rajamailla liikkuvasta tapauksesta, joka sijoittuu tavallisesti urbaaniin ympäristöön. Tapahtumat kerrotaan yleensä jollekin tutun tutulle tapahtuneina.
Titanicin haaksirikko
Esittäjä Alina Vaittinen, s. Viipurin mlk 1900.
Äänittäjä Leena Koivu 1967.
SKSÄ 207.1967
Nyt murheen viesti kertoo Atlantin aalloilta,
et laiva siellä upposi, vei hengen monelta.
Oli laiva suurin maailman, jättiläiseks sanottiin.
Mainetta ja kunniaa sillä niittää aiottiin.
Vaan toisin tiesi kohtalo, se oli julma, ankara.
Se määräsi: Sinut kohtaava on tuo turma valtava.
Kun ensimmäisen matkansa laiva uljas aloitti,
niin ulapalla Atlantin jäävuoren tavoitti.
Sunnuntaina huhtikuun kello kymmenen illalla,
vaikka johtajat seisoi, kerrotaan, laivan komentosillalla.
Niin liian myöhään huomattiin jäävuori edessä,
joka uiskenteli vapaasti Atlantin vedessä.
Vauhtia pysäyttää koitettiin laivan suurilla koneilla,
mutta eteenpäin se viilsi vain sen omalla voimalla.
Ja yhteenajo tuhoisa heti siitä seurasi,
että laivan kyljen rautaisen jäävuori murskasi.
Koneet laivan pysähtyi vesi sisään virtasi,
ja matkustajat kauhea sekasorto valtasi.
Venheet vesiin laskettiin, naiset, lapset venheisiin.
Tuli kauhussa vielä katkeruus, joka koski sydämiin.
Kaikki matkustajat eivät mahtuneet laivan pelastusvenheisiin,
vaan täytyi jäädä laivahan ja kuolla syvyyksiin.
Musiikki laivan soitteli kuolonhymniä viimeistä
niille jotka vaelsi kohti kotia iäistä.
Kun laiva alkoi vajota, tuskan huudot se synnytti,
kun silmäin eessä kuolema kylmän kätensä ojensi.
Tuhat kuusisataa ihmistä meren aallot surmasi
ja paljon rahaa, tavaraa laivan mukana vajosi.
Seitsemän sataa pelastui vaarasta kuoleman
laivasta joka vajosi syvään meren pohjahan.
Kaksi hääitkua.
*Orhiene allizen, oimun kualelemma
orheijen spuassuzien ezih odblahoslovenjazie
ottelomah. Ruvetah, oimun
ylimmäizillä šijoilla olijat orhiet spuassuzet,
odblahoslovikkua hänen oimun
nuorikkaizien da kajun nuorikkaizien
kanaliemenöijen kauppuuaikoina, kajun
etähäizillä kannetuilla kun rupiemma
kajun ottelomah.
A orhiet spuassuzet, odblahoslovikkua
oimun hyvistäh händä, kun on oimun
nuorikkaizet da kajun nuorikkaizet
kanaliemenöijen kauppuuaikazet.
Kallis tšikkozen, oimun hyvistäh odvorottiuvu
ezistä orheijen spuassuzien oikeihi
olkakätyzih.
A missäkä meilä on jo kahet orhiet
hyväzeni? Oimun kualelemma kakšeijen
orhien hyväzienä omuzien luo. Da
odblahoslovikkua, kuin ezistä orheijen
spuassuzien odblahoslovittih orhie...
oimun ylimmäizillä šijoilla olijat orhiet
spuassuzet.
Jo voikua, kahet kallehet hyväzeni,
kun kajun ylimmäizillä šijoilla olijat
kallehet spuassuzet, ni voikua i kahet
kallehet armozeni kajun hyvistäh ruveta
miun kallehuizie, kun oletta kajun
ainozina kažvatellun da kajun ylennellyn.
Armahissa alhoelokšissa oletta aijan
ylennellyn aijan ainuota allimarjua aikomaistana.
Ja voikua ruveta vielä, kujin
ainuvo kukko kuvuajaini lapši, kujin
hyvistäh hänen kukkahuizie kujin olottelomah.
**Voikua, kahed valkiet hyväzeni, vajojen
noužomattomie vaššanlöylykylyzie
valmissella, kun rupien ittšeni vallallizien
vaglojen keralla, ruvetah händä
vallan jälkimmäizet kertazet valkualomah.
Kakšeijen valkeijen hyväzieni vallan
myöhäzinä vajojen noužomattomissa
vaššanlöylykylyzissä ka voikua ruveta
vallan armahammista händä. Jo šiitä
hänellä vallan armahat kahet valkiet
hyväzeh vajojen noužomattomat
vaššanlöylykylyzet valmisseldih.
Da kaikki yksin aijoin luavun armahien
ladnoloijen laštupihoja myöte
ittšeh luavullizien luatu allilojen keralla
luavun kualelou, kakšeijen luatu hyväzieh
vallan armahih valmistelomih vallan
myöhäzih vajojen noužomattomih
vaššanlöylykylyzih.
A vallan etähäizillä, kuilla vagloilla
vualimilla vallan olkuolou, ka hiän kaiken
vallallizet kuužitoistakymmen luatuzet
hänellä kulettelou, ni kakšeijen
kukkahien armozien kujin armahih,
vallan armahih vaššanlöylykylyzih, kun
on ittšeh vallallizien da ittšeh oimullizien
orheijen šoržazien kera oimun jälkimmäizet
kertazet ni. Ja šiitä händä
innon armahien ilovirtyzien kera ilotellah
ittšeh innollizet ihalat allizet.
Sisältää kahteen eri hääepisodiin kuuluvat itkut - ns. Kiäniskuun liittyvä itku ja saunaseremoniaan liittyvä itku. Ensimmäinen* itketään heti kosimisen jälkeen, kun on sovittu asiasta; toinen joko varsinaisen hääpäivän aattona tai hääpäivänä, aamulla.
**Alkaa saunaseremoniaan liittyvä itku. Itkettäjä itkee milloin omissa nimissään, milloin taas morsiamen nimissä.
*Vireä alli-neitsyeni, tulkaamme anomaan Vapahtajien siunausta. Ylimmillä sijoilla olijat, virkeät Vapahtajat, siunatkaa nuorikkoa hänen solmittuaan naimakaupan, kun hänet erotetaan vieraaseen perhekuntaan. Kallis sisareni, väisty Vapahtajain edestä oikealle. Lähestymme teitä, minun vanhempani. Siunatkaa tekin ainoa tyttärenne, koska Vapahtajatkin siunasivat. Olette kasvattaneet rakkaudella ainoaa allimarja-tytärtänne. Ja veljeni, koeta saattaa minut kunnolla lähtiessäni kotoa.
**Vanhempani, lämmittäkää sauna, missä hänen ystävättärensä viimeisen kerran hänen ollessaan kotona pesevät hänet puhtaaksi. Kyly on valmis. Hän menee vertaistensa sorsa-ystävättäriensä kanssa kylpemään viimeistä kertaa kotona ollessaan. Sen jälkeen häntä ilahduttavat hänen alli-ystävättärensä.
Loitsut
Loitsu on suorasanainen tai runomittainen sanakaava, jonka esittämisen kuvitellaan välittömästi saavan aikaan halutun tuloksen.
Itkuvirret
Itkuvirsi on murhetta ja muita voimakkaita tunteita ja mielialoja ilmaiseva, perinnäisiä kaavoja ja kielikuvia käyttäen improvisoitu kansanruno.
Sadut
Satu on pitkä, monitapahtumainen kertomus, jota on kerrottu ajanvietteeksi. Sadut ovat suureksi osaksi yhteisiä useille kansoille. Satuja ei koskaan kerrottu totena kuten tarinoita.
Piispa Henrikin surmavirsi
Piispa Henrikin surmavirsi on Henrikistä ja talonpoika Lallista kertova kalevalamittainen kansanruno, jonka arvellaan laaditun 1200-luvun lopulla. Runosta on säilynyt useampi versio, joista vanhin on luultavasti 1600-luvulta.
Runo Laulu Sant Henderikistä Ensimäisestä Tuurun Pispasta Joca On Syndynyt Englandisa Ja Sitten Guningahasta Ruotsisa Eriki Ridarista Wuona 1150, eli Piispa Henrikin surmavirsi on suomenkielinen runo ristiretkestä Suomeen.
Pyhän Henrikin legenda, katolisen kirkon ”virallinen” keskiaikainen pyhimyselämäkerta kirjoitettiin latinaksi 1200-luvun lopussa. Legendan mukaan Henrik koki marttyyrikuoleman, kun murhamies surmasi piispan.
Surmavirsi kertoo piispa Henrikin ja kuningas Erikin matkasta Suomeen käännyttämään kansaa kristinuskoon. Matkalla he pysähtyivät talonpoika-Lallin taloon, jossa he pyysivät ruokaa. Runon mukaan he maksoivat ruoasta, mutta Lallin vaimo väitti Lallille, että he eivät maksaneet. Lalli suuttui tästä ja tappoi piispan Köyliön järven jäällä. Hän painoi päähänsä piispan hiipan ja sormeensa piispan sormuksen. Kun hän kotona yritti riisua hiippaa, irtosivat hänen hiuksensa, ja kun hän koetti ottaa sormusta pois, hänen peukalonsa irtosi. Runossa kuvataan myös muita ihmeitä, joita piispa Henrik sai kuoltuaan aikaan.
SKS:n arkisto on saanut kansanperinnekokoelmansa vanhimman käsikirjoituksen vuonna 1852 ylioppilas Th. Reiniukselta, joka oli saanut sen Toholammilla mamselli A. C. Birlingiltä, joka taas oli saanut sen perintönä kirkkoherra Antti Törnudd vanhemmalta.
Lähteet:
Tuomas Heikkilä, Pyhän Henrikin legenda. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki, 2005.
Piispa Henrikin surmavirsi. [Näköispainos.] Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki, 1967.
SKVR VIII 990b (Reinius Th. III. Antti Törnuddin kokoelmista). Saatavissa myös elektronisessa muodossa: . URN:[NBN:fi-fe20051411.]
Arkkiveisu
Arkkiveisu on runomittainen arkkikirjallisuuden laji. Arkkikirjallisuus oli 1900-luvun alkuun saakka suosittu tapa levittää tietoa ja viihdyttää ihmisiä. Arkit levisivät etupäässä markkinoiden ja kiertävien kaupustelijoiden välityksellä.
Kummitustarinat
Seuraavat uskomustarinat liittyvät hautausmaihin, kirkkoihin ja vainajiin. Uskomustarina sisältää yliluonnollisen elementin ja aiheet ovat usein kansainvälisiä.
Kurrekohtaus
Arkistossa on runsaasti sekä luonnon- että kotieläimiin liittyviä uskomuksia, enteitä ja tarinoita. Ne kertovat siitä, miten eläimiin on suhtauduttu eri tavoin eri aikoina.
Nyt murheen viesti kertoo Atlantin aalloilta,
et laiva siellä upposi, vei hengen monelta.
Oli laiva suurin maailman, jättiläiseks sanottiin.
Mainetta ja kunniaa sillä niittää aiottiin.
Vaan toisin tiesi kohtalo, se oli julma, ankara.
Se määräsi: Sinut kohtaava on tuo turma valtava.
Kun ensimmäisen matkansa laiva uljas aloitti,
niin ulapalla Atlantin jäävuoren tavoitti.
Sunnuntaina huhtikuun kello kymmenen illalla,
vaikka johtajat seisoi, kerrotaan, laivan komentosillalla.
Niin liian myöhään huomattiin jäävuori edessä,
joka uiskenteli vapaasti Atlantin vedessä.
Vauhtia pysäyttää koitettiin laivan suurilla koneilla,
mutta eteenpäin se viilsi vain sen omalla voimalla.
Ja yhteenajo tuhoisa heti siitä seurasi,
että laivan kyljen rautaisen jäävuori murskasi.
Koneet laivan pysähtyi vesi sisään virtasi,
ja matkustajat kauhea sekasorto valtasi.
Venheet vesiin laskettiin, naiset, lapset venheisiin.
Tuli kauhussa vielä katkeruus, joka koski sydämiin.
Kaikki matkustajat eivät mahtuneet laivan pelastusvenheisiin,
vaan täytyi jäädä laivahan ja kuolla syvyyksiin.
Musiikki laivan soitteli kuolonhymniä viimeistä
niille jotka vaelsi kohti kotia iäistä.
Kun laiva alkoi vajota, tuskan huudot se synnytti,
kun silmäin eessä kuolema kylmän kätensä ojensi.
Tuhat kuusisataa ihmistä meren aallot surmasi
ja paljon rahaa, tavaraa laivan mukana vajosi.
Seitsemän sataa pelastui vaarasta kuoleman
laivasta joka vajosi syvään meren pohjahan.
Titanicin haaksirikko
Esittäjä Alina Vaittinen, s. Viipurin mlk 1900. Äänittäjä Leena Koivu 1967.
SKSÄ 207.1967
Piispa Henrikin surmavirsi on Henrikistä kertova suomenkielinen kansanruno, jota pidetään keskiajalla tehtynä. Runosta on säilynyt useampi versio, joista vanhin säilynyt on luultavasti 1600-luvulta.
Kaksi hääitkua.
*Orhiene allizen, oimun kualelemma
orheijen spuassuzien ezih odblahoslovenjazie
ottelomah. Ruvetah, oimun
ylimmäizillä šijoilla olijat orhiet spuassuzet,
odblahoslovikkua hänen oimun
nuorikkaizien da kajun nuorikkaizien
kanaliemenöijen kauppuuaikoina, kajun
etähäizillä kannetuilla kun rupiemma
kajun ottelomah.
A orhiet spuassuzet, odblahoslovikkua
oimun hyvistäh händä, kun on oimun
nuorikkaizet da kajun nuorikkaizet
kanaliemenöijen kauppuuaikazet.
Kallis tšikkozen, oimun hyvistäh odvorottiuvu
ezistä orheijen spuassuzien oikeihi
olkakätyzih.
A missäkä meilä on jo kahet orhiet
hyväzeni? Oimun kualelemma kakšeijen
orhien hyväzienä omuzien luo. Da
odblahoslovikkua, kuin ezistä orheijen
spuassuzien odblahoslovittih orhie...
oimun ylimmäizillä šijoilla olijat orhiet
spuassuzet.
Jo voikua, kahet kallehet hyväzeni,
kun kajun ylimmäizillä šijoilla olijat
kallehet spuassuzet, ni voikua i kahet
kallehet armozeni kajun hyvistäh ruveta
miun kallehuizie, kun oletta kajun
ainozina kažvatellun da kajun ylennellyn.
Armahissa alhoelokšissa oletta aijan
ylennellyn aijan ainuota allimarjua aikomaistana.
Ja voikua ruveta vielä, kujin
ainuvo kukko kuvuajaini lapši, kujin
hyvistäh hänen kukkahuizie kujin olottelomah.
**Voikua, kahed valkiet hyväzeni, vajojen
noužomattomie vaššanlöylykylyzie
valmissella, kun rupien ittšeni vallallizien
vaglojen keralla, ruvetah händä
vallan jälkimmäizet kertazet valkualomah.
Kakšeijen valkeijen hyväzieni vallan
myöhäzinä vajojen noužomattomissa
vaššanlöylykylyzissä ka voikua ruveta
vallan armahammista händä. Jo šiitä
hänellä vallan armahat kahet valkiet
hyväzeh vajojen noužomattomat
vaššanlöylykylyzet valmisseldih.
Da kaikki yksin aijoin luavun armahien
ladnoloijen laštupihoja myöte
ittšeh luavullizien luatu allilojen keralla
luavun kualelou, kakšeijen luatu hyväzieh
vallan armahih valmistelomih vallan
myöhäzih vajojen noužomattomih
vaššanlöylykylyzih.
A vallan etähäizillä, kuilla vagloilla
vualimilla vallan olkuolou, ka hiän kaiken
vallallizet kuužitoistakymmen luatuzet
hänellä kulettelou, ni kakšeijen
kukkahien armozien kujin armahih,
vallan armahih vaššanlöylykylyzih, kun
on ittšeh vallallizien da ittšeh oimullizien
orheijen šoržazien kera oimun jälkimmäizet
kertazet ni. Ja šiitä händä
innon armahien ilovirtyzien kera ilotellah
ittšeh innollizet ihalat allizet.
Sisältää kahteen eri hääepisodiin kuuluvat itkut - ns. Kiäniskuun liittyvä itku ja saunaseremoniaan liittyvä itku. Ensimmäinen* itketään heti kosimisen jälkeen, kun on sovittu asiasta; toinen joko varsinaisen hääpäivän aattona tai hääpäivänä, aamulla.
**Alkaa saunaseremoniaan liittyvä itku. Itkettäjä itkee milloin omissa nimissään, milloin taas morsiamen nimissä.
*Vireä alli-neitsyeni, tulkaamme anomaan Vapahtajien siunausta. Ylimmillä sijoilla olijat, virkeät Vapahtajat, siunatkaa nuorikkoa hänen solmittuaan naimakaupan, kun hänet erotetaan vieraaseen perhekuntaan. Kallis sisareni, väisty Vapahtajain edestä oikealle. Lähestymme teitä, minun vanhempani. Siunatkaa tekin ainoa tyttärenne, koska Vapahtajatkin siunasivat. Olette kasvattaneet rakkaudella ainoaa allimarja-tytärtänne. Ja veljeni, koeta saattaa minut kunnolla lähtiessäni kotoa.
**Vanhempani, lämmittäkää sauna, missä hänen ystävättärensä viimeisen kerran hänen ollessaan kotona pesevät hänet puhtaaksi. Kyly on valmis. Hän menee vertaistensa sorsa-ystävättäriensä kanssa kylpemään viimeistä kertaa kotona ollessaan. Sen jälkeen häntä ilahduttavat hänen alli-ystävättärensä.
Olga Pavlova itkee Kansanrunousarkiston
studiossa. Valok. Toivo Vuorela, SKS
Nykytarina eli urbaani legenda on oman aikamme uskomustarina, kertomus mahdollisen rajamailla liikkuvasta tapauksesta, joka sijoittuu tavallisesti urbaaniin ympäristöön. Tapahtumat kerrotaan yleensä jollekin tutun tutulle tapahtuneina.
Itkuvirsi on murhetta ja muita voimakkaita tunteita ja mielialoja ilmaiseva, perinnäisiä kaavoja ja kielikuvia käyttäen improvisoitu kansanruno.
Arkkiveisu on runomittainen arkkikirjallisuuden laji. Arkkikirjallisuus oli 1900-luvun alkuun saakka suosittu tapa levittää tietoa ja viihdyttää ihmisiä. Arkit levisivät etupäässä markkinoiden ja kiertävien kaupustelijoiden välityksellä.
Lähteet
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkisto, perinteen ja nykykulttuurin kokoelma (SKS KRA).
Kokoelman lyhenteen taustalla ”SKS:n kansanrunousarkisto”, nimitys vuoteen 2016 saakka.
Perinnelajiselitysten lähde: Perinteentutkimuksen terminologia, Helsingin yliopisto 1998–2001.
Arkkiveisu Titanicista
Arkkiveisu (engl. broadside ballad) on runomittainen arkkikirjallisuuden tuote. Arkkikirjallisuus (engl. broadsheets) oli 1900-luvun alkuun saakka suosittu kirjallisuuden laji, jonka tuotteet olivat yhden painoarkin suuruisia ja nitomattomia.
Arkiston kansanlaulukortiston laajuus on noin 130 000 korttia, ja siihen sisältyy muutamia tuhansia balladeja ja arkkiveisuja.
Arkistoviite:
Titanicin haaksirikko. SKSÄ 207.1967. Äänittäjä Leena Koivu Turussa 1967. Esittäjä Alina Vaittinen, s. 1900 Viipurissa.
Kirjallisuutta:
Balladeja ja arkkiveisuja. Suomalaisia kertomalauluja. Toim. Anneli Asplund. SKS 1994.
Arvoitukset
Arvoitus (engl. riddle) on sanailmaus, joka sisältää näennäisen ristiriidan. Arvoitus koostuu piilokuvasta ja vastauksesta. Piilokuva sisältää sekä harhaanjohtavia että perille vieviä aineksia. Arvoituksille sukua ovat kompakysymykset ja kysymysvitsit. SKS:n arkiston arvoituskortisto käsittää noin 120 000 arvoitusta.
Arkistoviitteet:
Päivänpaiste. SKS KRA. Nokia. Railonsala, Artturi 2552. 1938 – kertoja Pentti Nieminen.
Lakki. SKS KRA. Ypäjä. Peltomäki, Vilho KT 54:135. 1938.
Tulikipunat. SKS KRA. Koivisto. Vaara, V. B. 137. 1912 – kertoja Aino Koli.
Tuulimylly. SKS KRA. Laihia tai Jurva. Tarkkanen, M. 70. 1884.
Taivaallinen kuu. SKS KRA. Virtasalmi. Ikonen, Viljam AK 5:121. 1967.
Syntymä, naiminen, kuolema. SKS KRA. Kangasala. Seppälä, Helmi KT 373:528. 1966.
Kolinan huippu. SKS KRA. Tornio. Niskala, Olavi KT 370:27. 1966.
Lintu. SKS KRA. Tyrvää. Seppälä, A.F. VK 90:20. 1891.
Sormus. SKS KRA. Rymättylä. Manninen, Ilmari 1122. 1922 – kertoja Anna Collin.
Usva. SKS KRA. Ylimäki, Seidi AK 20:144. 1967.
Kirjallisuutta:
Arvoitukset – Finnish Riddles. Toim. Leea Virtanen, Annikki Kaivola-Bregenhøj, Aarre Nyman. SKS 1977.
Vanhoja arvoituksia. Toim. Annikki Kaivola-Bregenhøj. SKS 1983.
Eläinperinne
Kurrekohtaus. Käsikirjoituksessa on hyödynnetty SKS:n arkiston eläinperinteen kortiston oravatietoja. Eläinlajeittain luokiteltu kortisto käsittää noin 15 000 korttia.
Kirjallisuutta:
Myyttiset eläimet. Tarua ja totta eläinten mahdista. Liisa Kaski, kuvitus Teemu Junkkaala ja Leino Junkkaala. SKS 2019.
Itkuvirret: kaksi hääitkua
Itkuvirsi (engl. lament) on murhetta ja muita voimakkaita tunteita ja mielialoja ilmaiseva, perinnäisiä kaavoja ja kielikuvia käyttäen improvisoitu kansanruno. Itkuvirsien esittäjinä ovat miltei aina naiset, usein tilaisuuksiin palkatut ammatti-itkijät.
Arkiston ensimmäiset itkuäänitteet on tehty fonogrammilla jo 1906. Käsikirjoituksista kopioituja itkuvirsiä on kortistossa runsaat 2 200.
Arkistoviite:
Kaksi hääitkua. SKSÄ L70b. Äänittäjät Jouko Hautala ja Lauri Simonsuuri Helsingissä 1939. Esittäjä Olga Pavlova, s. 1870 Jyskyjärvellä. Litteraatio Aleksandra Stepanova.
Julkaisu:
Itkuja Karjalasta, Inkeristä, Suomesta. Laments from Karelia, Ingria, Finland. CD. Toim. Anneli Asplund. SKS 2000.
Kansanparantaja
Kansanlääkintä (engl. folk medicine) on kansanparantajien hallitsema, kansanperinteeseen pohjautuva parantamisen alue. Kansanparantajien toiminta sijoittuu kotiparannuksen ja lääketieteen välimaastoon. Arkiston kansanlääkintäkortistossa on runsaat 100 000 kopiokorttia parannuskeinoista ja parantajista.
Arkistoviitteet:
Unissakävely, oma virtsa. SKS KRA. Ylikiiminki. Valve, A. 689. 1910 – kertoja Juho Antinpoika Mäkelä
Unissakävely, peuran aivot. SKS KRA. Vienan Karjala. Meriläinen, Heikki 1222. 1889.
Kuume, kavion vuolakkeet. SKS KRA. Mikkeli, Ihatjärvi. Seppänen, Olga KT 82:140. 1936.
Kuume, vettä ojasta. SKS KRA. Uusikirkko. Paulaharju, Samuli 1222. 1903.
Käärmeenpurema, sammakonnahka. SKS KRA. Laihia. Brandt, Herman 1330. 1892 – kertojat Amalia Brandt, Sameli Sillanpää.
Hiusten lähtö, sade. SKS KRA. Aunus, Soutjärvi. Sääski, Sylvi 3564. 1943 – kertoja Anastasia Kirilin.
Hiusten lähtö, sipuli. SKS KRA. Sortavala. Moilanen, Matti 4103. 1937 – kertoja Anni Saikkonen.
Huimaus, omena. SKS KRA. Huittinen. Lindqvist, A. 448. 1891 – kertoja Joseffa Silanteri.
Huimaus, vaatteet. SKS KRA. Nilsiä. Krohn, Kaarle 13757. 1885 – kertoja Heikki Torvinen.
Ruoansulatus, ruokamato. SKS KRA. Taivalkoski. Paulaharju, Samuli 19470. 1932 – kertoja Leena Lasanen.
Ruoansulatus, pureskelu. SKS KRA. Paavola. Paulaharju, Samuli 19499. 1932 – kertoja Kaisa Takalo.
Mielen vaivat, kylvetys. SKS KRA. Ullava. Tuomaala, Väinö KT 179:110. 1938 – kertoja Oskari Norppa.
Mielen vaivat, virtsa. SKS KRA. Pihtipudas. Keskisuomalainen Osakunta 346. 1938 – kertoja Kalle Häkkinen.
Syöpä, hautausmaan multa. SKS KRA. Pori. Porin tyttölyseo 2934. 1936 – kertoja Simo Konttinen.
Syöpä, ihosyöpä, kiuas. SKS KRA. Haapavesi. Ritola, Jaakko VK 81:10. 1909 – kertoja Antti Hintta.
Kirjallisuutta:
Kansanomainen lääkintätietous. Toim. Matti Hako, kuvitus Erkki Tuomi. SKS 1980.
Lastenpelotukset
Lastenpelotus (engl. fict) on opetus-, varoitus- tai huvitustarkoituksessa tekaistu uskomus, joka tarjotaan totena, useimmiten lapsille. Pelotellaan oudon nimisellä olennolla tai yliluonnollisella rangaistuksella. Lastenpelotuskortisto sisältää noin 5000 korttia.
Arkistoviitteet:
Hämähäkin tappo, verkko silmille. SKS KRA. Nurmes. Kortelainen, Helmi 275. 1937.
Kahvinjuonti, hiukset mustuvat. SKS KRA. Sortavala. Moilanen, Matti 5497. 1938.
Nauraminen, kissat syövät. SKS KRA. Hiitola. Mannonen, Ulla 3361. 1937 – kertoja A. Kuronen.
Niistäminen, nauriit nenään. SKS KRA. Jämsä. Nieminen, Kalle 4057. 1938.
Närppä söi, työ pilalle. SKS KRA. Kokemäki. Rajala, Ahti 982. 1939.
Pimeä, mörköukko. SKS KRA. Kuopio. 1936. Kukkonen, Abel 103. 1936
Sylkeminen, suu umpeen. SKS KRA. Savonranta. Käyhkö, Veli 296. 1937 – kertoja Ilma Käyhkö.
Toisen pelottelu, itse kummitukseksi. SKS KRA. Laihia. Koskinen, Ruusa 59. 1937.
Ulos meno, pakkasen äijä. SKS KRA. Köyliö. Simula, Väinö 132. 1937.
Viheltäminen, paholainen. SKS KRA. Muhos. Similä, Lyyli 80. 1937.
Loitsut
Loitsu (engl. incantation) on suorasanainen tai runomittainen sanakaava, jonka esittämisen, loitsimisen, kuvitellaan välittömästi saavan aikaan tai estävän jotakin tai pakottavan jonkin yliluonnollisen olennon toimimaan halutulla tavalla. Suomen Kansan Vanhat Runot -tietokannasta (skvr.fi) löytyy yli 30 000 kalevalamittaista loitsua. SKVR:ssa julkaisemattomien kortistossa on lisäksi tuhansia.
Arkistoviitteet:
Lemmen nostaminen. SKS KRA. Kitee tai Ilomantsi. Lönnrot, Elias. Lönnrotiana 1:407. 1828.
Pistos / Piikkiäisen loihtu. SKS KRA. Valtimo, Sivakka. Oulasmaa, Siiri 335. 1936.
Nikka / Nikottamisen laulu. SKS KRA. Punkalaidun. Järvinen, Nestor 31. 1853.
Rauvan haavan tukinta. SKS KRA. Pohjois-Pohjanmaa. Meriläinen, Heikki I:45. 1880.
Verenpysäytys / Weren pirätys sanat. SKS KRA. Töysä, Hakojärvi. Tuomaala, Väinö 1564. 1947. Juho Kuurilan muistiinpanoista.
Kirjallisuutta:
Loitsujen kirja. Toim. Marjut Hjelt. SKS 2018.
Muinaissuomalaisten maailmankuva
Esitys on koottu eri lähteistä.
Kirjallisuutta:
Itämerensuomalaisten mytologia. Anna-Leena Siikala. SKS 2012.
Nykytarinat (Rikkinäinen puhelin)
Nykytarina (engl. urban legend) on oman aikamme uskomustarina, kertomus mahdollisen rajamailla liikkuvasta tapauksesta, joka sijoittuu tavallisesti urbaaniin ympäristöön. Tapahtumat kerrotaan yleensä jollekin tutun tutulle tapahtuneina.
Rikkinäinen puhelin. Lapsi syöttötuolissa. Käsikirjoituksessa hyödynnetty SKS:n arkiston nykytarinoita sidoksesta KT 600, 1996–2003.
Kirjallisuutta:
Apua! Maksa ryömii. Nykyajan tarinoita ja huhuja. Leea Virtanen. Tammi 1996.
Piispa Henrikin surmavirsi
Kalevalainen kansanrunous (engl. Kalevala metric folk poetry) eli muinaisrunous on kalevalamitalla sepitettyä kansanrunoutta. Se voidaan jakaa eeppiseen eli kertomarunouteen, lyyriseen eli tunnelmarunouteen ja riittirunouteen.
Arkistoviite:
Pispa Henrikin Runo. SKS KRA. Pohjanmaa. Reinius, Theodor III: b)1. 1853. Antti Törnuddin kokoelmista.
Kirjallisuutta:
Pyhän Henrikin legenda. Tuomas Heikkilä. SKS 2005.
Piispa Henrikin surmavirsi. Näköispainos. SKS 1967.
Suomen Kansan Vanhat Runot I–XV. SKS 1908–1948, 1997.
SKVR VIII. Varsinais-Suomen runot. Toim. Y.H. Toivonen. SKS 1932.
SKVR VIII 990b (Reinius Th. III. Antti Törnuddin kokoelmista). Saatavissa myös elektronisessa muodossa: . URN:[NBN:fi-fe20051411.]
Sadut
Satu (engl. folk tale) on pitkä, monitapahtumainen fantasiakertomus, jota on kerrottu ajanvietteeksi. Sadut ovat suureksi osaksi yhteisiä useille kansoille. Ne oli alun perin tarkoitettu ennen kaikkea aikuiskuulijoille. Satuja ei koskaan kerrottu totena kuten tarinoita. Arkiston satukortisto perustuu kansainväliseen Aarneen-Thompsonin (AT) tyyppiluetteloon ja sisältää noin 25 000 korttia.
Arkistoviitteet:
Kolmesta kuninkaan pojasta. SKS KRA. Kangasala. Klemola, J.A. a)76. 1890. Satutyyppi AT 302 (Kätketty sydän).
Kun yheksän miestä miekkoihis hyppää. SKS KRA. Suomussalmi. Saavinen, Nikolai KJ 45:17699. 1957 – kertoja Tarja Salmi, o.s. Saavinen. Satutyyppi AT 709 (Lumikki).
Kirjallisuutta:
Suomalaiset kansansadut 1–6. Toim. Pirkko-Liisa Rausmaa. SKS 1972–2000.
SKS:n vuosikymmenet
Kuvalähteet? Tähän tarvitaan vielä kuvapankkien tiedot!
Kirjallisuutta:
Ladun hiihdin. Kuvakertomus 125-vuotistaipaleelta. Toim. Matti Kuusi. SKS 1956.
15 vuosikymmentä. Kirjallisia dokumentteja erään seuran historiasta. Toimittaneet Maija Hirvonen, Anna Makkonen, Anna Nybondas. SKS 1981.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1831–1892. Irma Sulkunen. SKS 2004.
Sanojen talossa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1890-luvulta talvisotaan. Kai Häggman. SKS 2012.
Pieni kansa, pitkä muisti. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura talvisodasta 2000-luvulle. Kai Häggman. SKS 2015.
Uskomustarinat: kummitustarinoita; haltioita ja jättiläisiä
Uskomustarina (engl. belief legend) on totena kerrottu tapahtumakulku, joka sisältää yliluonnollisen elementin. Tarinamotiivit ovat usein kansainvälisiä, mutta ne sijoitetaan tuttuun ympäristöön. Jos kyseessä on kertojan oma yliluonnollinen kokemus, kertomusta kutsutaan memoraatiksi. Arkistossa on noin 100 000 uskomustarinaa ja memoraattia tyyppiluokiteltuina.
Arkistoviitteet:
Uusi hautausmaa. SKS KRA. Rautu. Valkonen, Elvi KRK 139:27. 1935–36 – kertoja Maria Paakkinen.
Haltija kirkossa. SKS KRA. Sääminki, Kallislahti. Hautala, Jouko 254. 1938.
Korkeassa-ahossa. SKS KRA. Perho. Paulaharju, Samuli b)14176. 1930 – kertoja Maija Sivula.
Taru kuolleesta. SKS KRA. Suonenjoki. Jalkanen, Yrjö KRK 98:15. 1935–36.
Kummitus hautausmaalla. SKS KRA. Toijala. Mäenpää, Emma KRK 62:150. 1935–36.
Aarnituli. SKS KRA. Laihia. Kärki, Frans 3507. 1947 – kertoja Otto Tuoremäki.
Lapset ja käärme. SKS KRA. Luumäki. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja XV 1896, s. 108.
Vaihdokas. SKS KRA. Utsjoki. Paulaharju, Samuli b)11383. 1925 – kertoja Birit Helander.
Haltiapolku. SKS KRA. Sortavala. Moilanen, Matti 1308. 1936 – kertoja Anni Pulli.
Jättiläinen ja merimiehet. SKS KRA. Somero, Rautela. Laato, Eeva TK 53:110.1961 – kertoja Matti Syrjälä.
Kirjallisuutta:
Suomalaiset uskomustarinat: tyypit ja motiivit. Tarkistettu ja laajennettu laitos Lauri Simonsuuren teoksesta Typen- und Motivverzeichnis der finnischen mythischen Sagen (FF Communications No 182, Hki 1961). Marjatta Jauhianen. SKS 1999.
Myytillisiä tarinoita. Toim. Lauri Simonsuuri. SKS 1947.
Kun yheksän miestä miekkoihis hyppää
Honkis ja Pörris - Sukupolvierot
Pörris ja Honkahärkä Von Vulgaris
Projektikuvaus
Virtuaalivierailu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon on osa opetus- ja kulttuuriministeriön tukemaa SKS:n Kulttuuriperintäaineistot ja uusi suomalaisuus -hanketta, jossa tuotetaan vapaasti verkkoon kulttuuriperintöaineistoja. Tavoitteena on tarjota mahdollisuus tutustua vanhaan ja uudempaan perinneaineistoon, sen suomalaisuuteen ja kansainvälisyyteen ja sitä kautta lisätä ymmärrystä kulttuurin moninaisuudesta.
Virtuaalivierailun SKS:n arkistoon ovat ideoineet ja toteuttaneet Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijat.
Projektin tuotanto
Arto Tuohimaa, Noora Hakola
Ohjaavat opettajat:
Kai Ansio: Konseptointi ja sisältösuunnittelu
Lauri Huikuri: Mediatuotanto ja verkkosivutoteutus
Jaakko Ruuttunen: Mediatuotanto ja verkkosivutoteutus
Teija Voudinmäki: Konseptointi ja sisältösuunnittelu
Virtuaalikierros
360-kuvaus: Patrik Molander, Tuomas Rahikka, Arssi Jalonen
Suunnittelu ja koostaminen: Marina Nosko
360-kuvien editointi ympäristöjen suunnittelu: Ami Koiranen
SKS:n ideointi- ja sisältötiimi
Sirkka-Liisa Mettomäki
Juha Nirkko
Minna Sorri
SKS:n arkiston henkilökunta ja muut kollegat SKS:ssa ovat monin tavoin antaneet asiantuntemustaan hankkeelle.
Sisällöt
ARKISTO PUHUU
Käsikirjoitus: Juha Nirkko, Noora Hakola
Esiintyjä: Juha Nirkko
Ohjaus ja tuotanto: Noora Hakola
Kuvaus: Julius Hirvi, Tuomas Rahikka
Valaisu ja jälkityöt: Tuomas Rahikka
Äänisuunnittelu: Julius Halme
Kuvausassistentti: Arssi Jalonen
ARVOITUKSET
Toteutus: Camil Lankinen
Äänitys ja äänisuunnittelu: Aurora Solala
Lukija: Antti LJ Pääkkönen
ELÄINPERINNE
Kurrekohtaus
Alkuperäisidea, konsepti ja käsikirjoitus: Leena Nuorteva
Animaatio: Iida Laaksonen, Pinja Halonen
Äänitys ja äänen jälkityöt: Kati Rolamo, Aurora Solala
Ääninäyttelijät: Henrik Rossi, Aurora Solala
ITKUVIRRET
Kaksi hääitkua
Koostaminen: Marina Nosko
KANSANPARANTAJA
Alkuperäisidea: Sami Vähäkoski
Näyttelijä: Severi Haapala
Ohjaus: Kai Ansio
Kuvaus: Nestori Majoinen
Kuvausassistentti: Sakari Sankkinen
Äänitys ja äänen jälkityöt: Aurora Solala, Kati Rolamo
Koodaus: Katri Vasama
Jälkikäsittely: Melina Pitkänen
LASTENPELOTUKSET
Alkuperäisidea ja konsepti: Alexandra Kaisto
Kuvitus, koostaminen ja ohjelmointi: Melissa Brandt
Ääninäyttelijä: Antti LJ Pääkkönen
Äänitys ja äänen jälkityöt: Aurora Solala, Kati Rolamo
LOITSUT
Alkuperäisidea ja konsepti: Julius Halme
Kuvaus ja kuvan jälkityöt: Tuomas Rahikka, Kai Ansio
Loitsijat: Heikki Laitinen, Anna-Kaisa Liedes, Juha Valkeapää
Äänitys ja äänisuunnittelu: Kati Rolamo, Aurora Solala
MUINAISSUOMALAISTEN MAAILMANKUVA
Alkuperäisidea: Noora Hakola
Kuvitus ja sisältö: Mira Nybom
Äänisuunnittelu: Aurora Solala
NYKYTARINAT
Rikkinäinen puhelin
Alkuperäisidea ja konsepti: Leena Nuorteva
Käsikirjoitus ja animaatio: Jade Lönnqvist, Annastina Hämäläinen
PIISPA HENRIKIN SURMAVIRSI
Koostaminen: Marina Nosko
Juontokappale: Sirkka-Liisa Mettomäki, Juha Nirkko
SADUT
Kolme kuninkaan poikaa
Kuvitus ja animaatio: Loviisa Raussi
Lukija: Heikki Laitinen
Äänisuunnittelu: Aurora Solala
Musiikki: David Fesliyan (Childhood Nostalgia)
Kun yheksän miestä miekkoihis hyppää
Adaptaatio, kuvitus ja animaatio: Jesse Kallunki
Lukija: Alexandra Kaisto
Äänisuunnittelu: Jesse Kallunki
Musiikki: Lisa Bloom Cohen, Ann Moore (Magical Castle)
SKS:N VUOSIKYMMENET
Alkuperäisidea ja konsepti: Kinja Pakarinen, Linda Lietsala
Käsikirjoitus: Sirkka-Liisa Mettomäki, Juha Nirkko, Minna Sorri
Kuvien lähdetiedot kuvien yhteydessä.
Toteutus: Reetta Kotilainen
USKOMUSTARINAT
Haltioita ja jättiläisiä
Kummitustarinoita
Lukija: Antti LJ Pääkkönen
Äänitys ja äänisuunnittelu: Kati Rolamo, Aurora Solala
Kuvitus ja animaatio: Katariina Haanpuu (Aarnituli, Lapset ja käärme), Viivi Mentula (Haltijapolku, Vaihdokas, Jättiläinen ja merimiehet), Melisa Akin (Haltija kirkossa, Taru kuolleesta, Korkeassa ahossa, Uusi hautausmaa, Kummitus hautausmaalla)
Lapsia on kautta aikojen peloteltu jos minkälaisilla tarinoilla käytöstapojen opettamiseksi.
Tähän peliin on piilotettu muutamia arkistosta löytyviä lastenpelotuksia. Sinun tehtäväsi on löytää ne.